Louhinta-ala sopii naisille 2018-05-16T09:34:55+00:00

Louhinta-ala sopii naisille

Tammikuinen etelämyrsky viuhtoi räntää ja tuulta louhintatyömaalle Maskuun,  mutta kovakaan keli ei haittaa Mimosa Salimäkeä hänen työssään TerraWisen poravaunun kuljettajana ja panostajana.

Mimosa Salimäellä oli Maskun valtavalla, 19 hehtaarin louhintatyömaalla panostuspäivä, kun räntää tuli taivaan täydeltä ja viima huiteli hurjana.

– Keli kuin keli, töitä tehdään joka tapauksessa. Tykkään ulkotöistä, ja samalla saan liikuntaa. Tietenkin täytyy pitää huolta, että päällä ovat aina sään mukaiset varusteet. Keskitalvella työt alkavat otsalampun ja poravaunun valoilla, Salimäki kertoo.

– No, jos pakkasta on yli 20 astetta, poravaunun kanssa voi tulla ongelmia. Kannattaa miettiä lähteekö käynnistämään konetta vai tekeekö jotakin muuta, vaikka juuri panostustöitä.

Vapaa-ajallaan miehensä ja koiransa kanssa viihtyvä Salimäki myöntää, että hyvä fyysinen kunto auttaa työmaalla, mutta vielä tärkeämpää on oikea asenne. Sen myötä pienikin nainen pärjää.

Isän jäljillä panostajaksi

Louhinta-alasta Mimosa Salimäki kiinnostui jo lapsena, kun hän kulki isän mukana työmailla. Isäkin oli panostaja. Silloin saatettiin vielä tehdä käsiporahommaa, mutta nyt reiät tehdään koneilla.

– Jo yläasteen aikoihin hain työmaille, mutta en päässyt. Minua ei otettu ihan tosissaan. Opiskelin sitten ammattikoulussa kosmetologiksi, ja olin jonkin aikaa niissä palkkatöissä, Salimäki kertoo.

– Sitten 22-vuotiaana irtisanouduin, kun pääsin louhintatyömaalle panostajan apulaiseksi vuonna 2007.  Tätä kautta etenin kemiittimieheksi Suomen suurimmalle räjähdysainetoimittajalle.

Mimosa Salimäki kävi panostaja- ja myöhemmin ylipanostajakurssin. Panostajana hän aloitti louhintatyömaalla vuonna 2010. Samalla hän pääsi poraustöihin vanhemman porarin opissa.

Kun Salimäki oli vielä käynyt vuoden mittaisen koneenasentajan koulutuksen, taitoja alkoi riittää joka lähtöön. Hän pääsi kesällä 2015 töihin JJ Kaivin ja Kallio Oy:öön, joka liitettiin pian osaksi TerraWise Oy:tä. Täällä Salimäki viihtyy mainiosti.

Itsenäinen työ kiinnostaa

TerraWise Oy:n työmaa Turusta kohti Raumaa johtavan moottoritien äärellä Maskussa käynnistyi vuonna 2016 Neste K Riviera -huoltoaseman pohjatöillä. Nyt tehdään pohjaa isolle kauppakeskukselle. Urakka on edennyt vauhdikkaasti ja valmistuu etuajassa.

Maskun työmaa on edennyt tuttuja latuja. Aluksi irtonainen maa-aines poistetaan kallion päältä. Sitten aletaan porata ja ampua alueen piirustusten ja työnjohdon antamien suuntaviivojen mukaan. Ohjeet reikien syvyydestä tulevat mittamiehiltä. Tärkeää on sekin, ettei mennä rajojen yli.

Louhintapuolella työskentelee poravaunun kuljettajia ja panostajia apumiehineen. Työ poravaunussa on itsenäisempää, panostaminen taas sosiaalisempaa puuhaa.

Lohkareiksi räjäytetty kallio jalostetaan murskausporukan toimesta eri kivilajikkeisiin. Kiviaineksen siirto- ja lastaustöissä tarvitaan kuorma-auton ja pyöräkoneen kuljettajia. Ylimääräinen kiviaines viedään työmaalta pois vaikkapa talojen tai teiden pohjaksi.

Mimosa Salimäki on ollut Maskun työmaalla alusta saakka.

– Alkuun tietysti sanotaan, mistä on hyvä aloittaa ja mihin suuntaan edetään, mutta sen jälkeen hommat ovat aika itsenäisiä, koska teen omalla ”tontillani” sekä porarin että panostajan työt. Parasta työssä onkin vapaus, se että saa määritellä itse oman päivänsä kulun, Salimäki kertoo.

Tulevien reikien paikat Mimosa Salimäki merkitsee punaisella spray-maalilla.

Pohja kerralla valmiiksi

Tavallinen työpäivä lähtee käyntiin koneita käynnistellen. Koska Mimosa Salimäki on itse myös panostaja, hän tekee räjäytyssuunnitelmat ennen töiden aloitusta.

Maskun työmaalla syvimmät reiät ovat olleet 12-metrisiä, mutta kaiken kaikkiaan maasto on ollut varsin tasaista, ja kivikin on ollut melko pehmeää. Siis oikein miellyttävä kokemus!

– Tässä louhitaan kauppakeskuksen pohjaa yhdessä tasossa. Poravaunussa on Sandvikin mittausjärjestelämä TIM 2300, jossa anturi ilmoittaa näyttölaitteeseen reiän kallistuksen ja syvyyden. Porauksessa kankea jatketaan aina tarpeen mukaan, Salimäki selvittää.

– Konerikkoja tulee aina silloin tällöin. Yritän ensin korjata koneet työmaalla itse. Jos on isompi vika, kone viedään hallille. Silloin joko lähden remonttiin huoltomiehen avuksi tai käytän työajan panostamiseen, jos reikiä on tarpeeksi valmiina.

Maskun työmaalla on jälleen yksi kenttä porattu valmiiksi, ja Mimosa Salimäki on aloittanut panostamisen.

Tuhannen metrin kenttiä

Työmaalla räjäytellään noin tuhannen metrin kenttiä. Toisin sanoen, kun kentän reikien yhteen laskettu pituus on kilometrin luokkaa, kallio ammutaan lohkareiksi. Murskattavaa kiveä tässä määrässä on noin viisi tuhatta kiintokuutiometriä. Määrä riippuu ruutukoosta ja ohiporauksen määrästä.

– Ehkä vaihteluväli liikkuu siinä kolmen ja kuuden tuhannen välissä. Työtä rytmitetään myös sen mukaan, mitkä ovat murskausporukan tarpeet. Pidetään huolta, että murskattavaa kiveä riittää.

Mimosa Salimäen päivät menevät mukavasti rutiinilla, vaikka yllätyksiinkin saa varautua.

– Kallion päälle jäänyttä maata voi valua sateella valmiisiin reikiin, tai reiät jäätyvät pakkasella umpeen. Tai sataa niin paljon lunta, että keltaiset suppilot, joilla merkitään valmiit reiät, peittyvät kinoksen alle. Niitä sitten etsiskellään. No, tietysti konerikko on tavallaan aina yllätys…

Naiset löytämässä alan

Poravaunun kuljettajan ja panostajan ammatit ovat perinteisiä miesten aloja. Omalla erikoisalallaan Mimosa Salimäki on Maskun työmaan ainoa nainen. Muissa tehtävissä naisia löytyy: yksi ajaa kuorma-autoa ja toinen lastarina pyöräkonetta. Yksi mittauksia tekevä kartoittajakin on nainen, ja tietysti toimistolta heitä löytyy lisää.

– Uskon, että naisia hakeutuu tulevaisuudessa nykyistä enemmän louhinta- ja murskausalalle. Ongelmana on ollut ehkä se, että ala ei ole naisten keskuudessa tunnettu, Salimäki arvelee.

– Toivoisin itse, että naiset rohkaistuisivat hakemaan tänne. Minäkin lähdin aluksi täysin tyhjästä. En osannut panostaa enkä ymmärtänyt koneista mitään, mutta vähitellen tekniikka alkoi kiinnostaa.

Kun ala on koneistunut, työntekijän fyysinen voima ei ole enää pääosassa. Mimosa Salimäki ei keksikään oikein mitään syytä, miksei louhinta- ja murskausala sopisi myös naisille.

Miespuoliset työntekijätkin ovat olleet työkavereina reiluja:

– Miehet ovat olleet erittäin positiivisia, mitään syrjintää en ole kohdannut. Päinvastoin, minulla on ollut paljon tukijoita ja hyvät mentorit, jotka ovat auttaneet. Olen aina kokenut, että olen tervetullut työmaalle, Mimosa Salimäki kiittelee.

Teksti ja kuvat Matti Tuomisto